Hyppää sisältöön

Ajatuksia sijoittamisesta

Luin muiden tekemiä kirjoituksia sijoittamisesta. Ne olivat kauniita kirjoituksia siitä, miten on löydetty ajatus sijoittamisesta ja miten kannattaa kirjoittajan mielestä sijoittaa. Kullakin kirjoittajalla oli oma näkemyksensä sijoittamisen maailmasta.

Monet kirjoittavat blogeissaan sijoittamisen käsitteistä. Minäkin olen tehnyt niin, koska on mukavaa terästää omaa muistiaan laittamalla käsitteitä ylös. Ja käsitteiden avulla saa tekstiä aikaan, jos muuten ei ole mitään sanomista.

Sijoittamisesta kirjoittaminen on vaikeaa, sillä jos ei tee päiväkauppaa, niin tapahtumat 'kentällä' ovat varsin hitaita. Päiväkauppaa tekevät taas harvemmin kirjoittavat pitkä jänteisiä blogeja sijoittamisesta - johtuuko se siitä, että pörssiruudun katselu väsyttää ? Tai onko nyt vain sattunut niin, että päiväkauppaa tekevien joukossa ei ole kovin paljon niitä, jotka haluaisivat kirjoitella blogeissaan päivän tapahtumista. Jos itse tekisin päiväkauppaa, niin ehkä en kirjoittaisi sijoittamisesta vaan ihan muusta. Harrasteista on kiva kirjoitella, mutta töistä on aina vaikea kirjoittaa.

Naiset ja sijoittaminen.

Viime aikoina on valtavasti ollut kirjoituksia, miten naisten pitää sijoittaa - painottaen sanaa Naisten. Itse kuulun siihen joukkoon, joiden mielestä kuka vaan, sukupuolesta riippumatta voi olla sijoittaja, enkä haluaa painottaa että sijoittaminen nimenomaan kuuluu jollekin sukupuolelle. Jotenkin koko tämä painottava kirjoittamistapa näyttää enemmän identtiteetin etsimiseltä. Onko yhteiskuntamme muuttumassa niin paljon, että olemme joutuneet hämillemme etsiessämme omaa paikkaamme?

Ihmisillä on sukupuoli, siitä ei valitettavasti pääse mitenkään eroon. Sukupuolet eivät ole samanlaisia. Onko niin että laajat teknologiset ja yhteiskunnalliset muutokset maailmassa ovat alkaneet muokkaamaan sukupuolien rooleja niin paljon, että olemme hämillämme. On ihmisiä, joiden mukaan sukupuoliroolit ovat tiukoissa karsinoissaan, ja ihmisiä, joiden mukaan roolien rajat ovat hämärät.

Lapset kaipaavat rajoja, sanotaan kun lapsia kasvatetaan. Mutta eivätkö ihmisetkin kaipaa sääntöjä ympärilleen, jotta voivat jäsentää maailmaamme paremmin. Etsimmekö parhaillaan muuttuvassa maailmassa sääntöjä ja uusia normeja?

Elämä on jatkuvaa muutosta. Muutokset on hyväksyttävä, koska stabiilista maailmaa ei oikeasti ole olemassa. Mutta samalla kannattaa muistaa että tasa-arvoa ei ole se, että on tasa-arvoisempi kuin joku toinen.

Rahan merkitys.

Raha merkitsee monelle toivetta suuremmasta vapaudesta. Sijoittamisen ympärille on rakennettu myyttinen käsite: 'tee itsestäsi oman elämäsi seppä'. Raha vapauttaa elämän monen ihmisen unelmissa.

Samanlaisia unelmia on köyhissä maissa ihmisillä, jotka miettivät, mitä kaikkea hyvää on rikkaimmissa maissa. Kun köyhän maan ihminen vaeltaa unelmansa perään pohjoiseen ja huomaa, että unelma ei ollutkaan niin kultareunainen kuin sen oli uskonut, hän pettyy.

Monelle sijoittamista aloittavalle on pettymys huomata, että sijoittamisen aloittaminen on nopeaa, mutta rikastuminen voi ollakin yllättävän kömpelöä touhua. Elämä oman elämän seppänä sijoittamisen kautta vaatiikin yhtä paljon työtä kuin se että sen tekisi jotain muuta kuin osakemarkkinoiden kautta.

Raha merkitsee monelle sijoittajalle hieman samanlaisia unelmia kuin kohti unelmien maata vaeltavalle matkalaiselle. Tätä kautta rikastuu helpolla. Tuota helposti rikastumista ja vapaata elämää vahvistetaan erillaisilla videoilla, jotka kuvaavat sijoittamista auvoisena paratiisina, sekä vahtistavilla sijoittamismyyteillä ja idolleilla. Sijoittaminen on 'helppo' tapa päästä 'rahalliseen riippumattomuuteen' kiinni. Kukaan ei kuitenkaan kysy: Mitä on taloudellinen riippumattomuus? Mietitäänpä hetki, mitä tuo unelma sisältää.

Mitä on Taloudellinen riippumattomuus.

Jos itse ajattelen taloudellista riippumattomuutta, niin se merkitsee mahdollisuutta päättää, mitä tehdä elääkseen. Toisaalta on hyvä kysyä tarvitaanko rahaa siihen, että voi päättää, mitä tehdä elääkseen. Jos vastaus sisältää ajatuksen lorvailusta tai sellaisesta työstä, mistä oikeasti ei juuri saa katetta takaisin, niin voi olla, että taloudellisen riippumattomuuden saavuttaminen merkitsee saman tien sen menettämistä saavutus hetkellä.

Elämän kulut voivat olla melkoinen yllätys pitkällä aika välillä. Elämä nimittäin ei pääty siihen hetkeen, kun saavuttaa unelmansa. Unelman saavuttamisen jälkeen kaikki jatkuu edelleen omalla painollaan eteenpäin. Eli uskottuaan saavuttaneensa riippumattomuutta, niin joutuu aina kysymään, miten kauan riippumattomuus jatkuu - ja huomaa, että sama ei omassa elämässä mitään uskomatonta tapahtunutkaan sen seurauksena, että tili on täynnä rahaa.

Omasta mielestäni rahaa ei tarvita välttämättä siihen, että voi elää omilla ehdoillaan. Siihen tarvitaan vain avoimia näkemyksiä ja kyvyn tarttua elämän tarjoamiin mahdollisuuksiin kiinni. Kun ajattelee tällä tavalla, niin elämän kulut tai pienet vuoristoradat ovat vain asioita, jotka tekevät elämästä elämän arvoisen. Raha ei ole se mikä tekee ihmisen onnelliseksi vaan omat päätökset ja oma asenne elämää kohtaan. Raha on vain yksi väline - eikä edes tärkein väline ihmisen elämässä. Ihmisen tärkein väline on osata elää.

Minulla on epäilys, että taloudellisen riippumattomuuden saavuttaa parhaiten tekemällä sellaista tuottavaa työtä, josta nautii. Sillä kuka haluaa oikeasti vain retkottaa sohvan nurkalla tekemättä mitään? Taloudellinen riippumattomuus siis oikeasti hyvää elämää. Tai ainakin minulle se merkitsee. Voihan olla että on ihmisiä, joille isot määrät rahaa pankkitilillä tekevät elämästä ns. hyvän. Mutta riippumattomuuden voi saavuttaa myös vain nauttimalla elämän yksityiskohdista ja näkemällä pienet iloiset hetket mustienkin pilvien reunojen takaa. Tämä riippumattomuus on vahvempaa kuin taloudellinen riippumattomuus. Kun hyväksyy itsensä sellaisena kuin on ja muut sellaisina kuin he ovat - ja osaa suhtautua rennommin ja miettii mustia pilviä tulevaisuudessa vähemmän - Elämä voi olla nautinnollisempaa, sillä rahallinen riippumattomuus ei välttämättä vie mennessään mustia pilviä, mutta asenne elämää kohtaan voi viedä.

Taloudellinen riippumattomuus merkitsee monelle tiukkaa kuria rahojen käytössä. Kun riippumattomuus joskus saavutettaan, sitten voi juhlia tai siirtyä eläkkeelle tai jotain? Ja huomata, että mitään ihmeellistä ei lopulta ole saavuttanutkaan. Jotta riippumattomuus voi jatkua, niin pitää jatkaa entiseen malliin tai sitten muuttaa elämäntapojaan - tuo kohta voi olla ihmisellä pettymyksiä täynnä. Eli taloudellinen riippumattomuus saattaa tuoda enemmän pettymyksiä eteen kuin suurta onnea - raha itsessään ei muuta ihmistä, muutos tulee aina sisältä päin.

Itse sijoitan lähinnä eläkevuosia varten. En usko Suomalaisen sosiaaliturvan luotettavuuteen. Sijoittaminen ei siis merkitse minulle sinänsä taloudellisen riippumattomuuden etsintää. Sijoittaminen tarkoittaa sellaisen salkun rakentamista, joka tuo lisätuloja eläkevuosina, ilman että salkun rakenteeseen tarvitsee koskea tai papereita juuri myydä pois. Etsin siis passiivista tuloa eläkevuosiksi. Ehkä etsin mahdollisuutta olla taloudellisesti riippumattomampi Suomen eläkejärjestelmästä. Mutta toisaalta sijoittaminen on myös kiehtova harraste, jossa voin pelata korttejani aivan toisella tavalla kuin ns. guruiksi itseään pitävät Suomalaiset sijoitusneuvoja piirit ohjeistavat. Minulle ei ole tärkeää, että saavuttaisin jonkinlaista riippumattomuutta eläkevuosina - vanhuus tuo mukanaan joukon ongelmia, jotka eivät katoa sillä, että rahaa on vähän enemmän. Voi olla jopa, että jatkan sijoittamisuraani vanhoilla päivinä edelleen ja nautin enemmän sijoittamisesta kuin ajatuksesta, että olisin jotenkin taloudellisesti riippumaton.

No, joka tapauksessa, meistä jokainen päättää itse oman näkemyksensä käsitteestä taloudellinen riippumattomuus. Nämä olivat minun ajatuksiani. Joku toinen tekee hienoja taulukoita, joissa todistellaan, miten taloudellinen riippumattomuus on saavutettavissa - unohtaen, että tulevaisuus on täysin ennustamaton asia. Taulukot usein ovat vain unelmien rakentelua varten, eivät todellisia toteutumia varten. Toki taulukot voivat jossain määrin toteutuakin, mutta ovatko ne osa taloudellista riippumattomuutta - se on aivan toinen asia.

Suomi voitti jääkiekon maailmanmestaruuden.

Kolmas kerta kultajuhlissa... Joo miten tämä liittyy sijoittamiseen. Taloudellisella riippumattomuudella ei saavuteta maailmanmestaruusjuhlia. Sijoittamalla urheiluun tosin voi auttaa, mutta kullan voittaneet urheilijat tekivät työnsä ihan ruumillisesti. Eli elämässä on paljon muitakin asioita kuin sijoittaminen. Jokainen voi rakentaa elämästään hyvän paikan ihan miettimättä rahan liikettä.

Sijoittaminen on vain yksi pala elämää. Sitä ei kannata ottaa turhan vakavasti. Luin erään listan viidestä virheestä, jotka sijoittaja voi tehdä uransa aikana. Minun mielestä listassa oikeasti oli vain yksi virhe mainittu. Se oli uskoa toisten sanoja ja kirjoituksia sijoituspäätöksiä tehdessään - eli uskoa juuri sitä kirjoitettua virhelistaa ja toimia listan sisältävän sanoman mukaan. Oikea sijoittaja nauraa virhelistoille. Virhelistan yhtenä kohtana oli varoitus rakastua yhtiön osakkeisiin, koska tunteen yhtiön hyvin - silloin ei myy paperia kun tulee hyvä hetki. Tässä kohtaa voi saman tien kysyä onko listan kirjoittajan mielestä Warren Buffet varsinainen luuseri, koska hyvin harvoin myy sijoituksiaan. Kun lukee ns. ohjeita ja virhelistoja kannattaa muistaa, että Suomi voitti jääkiekon maailmanmestaruuden ennakkoluulottomasti pohtimatta onko viisasta lähettää aloittelijat NHL-tähtiä vastaan. Oli selvästi viisasta. Eli kun näkee jonkun ns. sijoitusneuvokyhäelmän, joka selvästi on rakennettu ajatuksella - osaan kirjoitella puujalkavitsejä hyvin - niin lukee sitä kevyellä mielialalla.

Ihan samalla mielialalla kuin lukee minun omituisia tekstejäni.

Jos sijoittaminen on liian vakavaa, niin kannattaa lopettaa sijoittaminen ja keskittyä ennemmin elämään. Tarina muurhaisesta ja heinäsirkasta - tiedät varmaan tarinan jossa muurhainen teki työtä koko kesän ja heinäsirkka soitti vaan ja juhli; talvella muurhainen sitten lepäili kun heinäsirkka taas törmäsi karuun kohtaloon talvessa ja kuoli - voi nähdä toisellakin tavalla. Heinäsirkka eli hyvän, iloisen elämän täydellä painollaan ja oli onnellinen kuollessaan. Muurhainen sai levätä talvella, mutta pimeässä onkalossa voi olla todella tylsää - onko onnellista vain olla tekemättä mitään talven viimassa- ja lopulta miten pitkä on hyönteisen elämä? Itse olisin halunut olla heinäsirkka, jonka elämä oli iloinen ja kevyt.

Älä ota sijoitamista turhan vakavasti - nauti elämästä.

Kommentit

Comments powered by Disqus