Hyppää sisältöön

Faktori sijoittaminen Osinkosijoittajan salkussa

Aikoinaan kehitettiin sijoitusteoria nimeltä CAP-M (Capital Asset Pricing Model). Malli oli luotu yhtä tarkoitusta varten ainoastaan vertaamaan kaikkia salkun papereita Beeta arvon kautta toisiinsa ja yrittämällä ennustaa tulevaa kassavirtaa ja sen avulla myös tulevia voittoja.

CAP-M on ns. portfolioteorian perusteesejä. Matemaattisesti malli näyttää tältä:

\begin{equation*} Odotettu Tuotto = Beeta*(SalkunMarkkinaHinta - RiskitönKorko)+ RiskitönKorko \end{equation*}

Tämä malli on kuitenkin hieman liian yksinkertainen todelliseen maailmaan tai malli kuvaa todellisuutta vain yksipuolisin silmin. Todellisuuden kuvaaminen mutkikaammalakin mallilla voi olla vaikeata, sillä todellisuus kaikkinen muuttujineen on itsessään liian täynnä satunnaisia muuttujia mallinnettavaksi. Joten sanoisin CAP-M mallin vain olevan hieman liian yksipuolinen käytettäväksi.

Faktorianalyysin tuo erillaisen näkökulman mukaan CAP-M malliin. Faktorisijoittaja ei enää tujota ainoastaan markkinahinnan ja Beetan ja riskittömän koron suhdetta. Faktorisijoittaja voi hakea voittonsa aivan muista lähteistä, kuten esimerkiksi osinkotuotosta.

Faktori ajattelu.

Tieteellinen faktorianalyysi pyrkii löytämään todellisuuden osat, jotka vastaavat mahdolliseen kysymykseen. Taudin määrityksessä kysytään kuumeesta, väsymyksestä, mahdollisista kivun oireista ja muista mahdollisista oireyhtymistä. Näiden oireiden kokonaisuus kertoo, mikä tauti on kysymyksessä.

Faktori analyysi yrittää löytää palat, joista esimerkiksi salkun tuotto koostuu niillä ehdoilla, joita sijoittaja haluaa käyttää sijoittamisessa. Tämä on tärkeä, sillä kaikki eivät arvosta CAP-M mallin osoittamaa tapaa sijoittaa - ja empiriset tutkimukset ovat osoittaneet, että välttämättä CAP-M malli ei ole se ainoa oikea ja paras tapa tehdä sijoituksia. Salkun tuottoa ei kuitenkaan aleta normaaleissa oloissa tutkimaan faktorianalyysin avulla, vaan tyydytään käyttämään jo tunnettuja faktoreita.

On olemassa joitakin faktori sijoittajille suunniteltuja kaavoja, mutta monen faktorin kaavan voi ymmärtää sisältävän tavallaan ne kaikki - halutut faktorit voi vain poistaa kaavasta.

Kaava näyttää tältä:

\begin{equation*} Tuotto = lähtöarvo + (\sum_{a=1}^A Beeta_a * Factori_a ) + virheTermi \end{equation*}

Kaavassa voi olla faktorina CAP-M mallin kaava, mutta sitä ei ole välttämätöntä käyttää. Kaikki sijoitaminen ei välttämättä tapahdu arvottamalla markkinakurssia.

Tunnettuja faktoreita ovat:

  • Yhtiön arvo. Arvo määritetään yleensä yhtiön taloudellisesta tilasta löytyvistä tiedoista vertaamaalla sitä markkinahintaan. Jos markkinahinta on matalampi kuin saatu arvo, Arvosijoittaja pitää kohdetta hyvänä sijoituksena.
  • Yhtiön jakama osinko.
  • Yhtiön koko. Salkussa voi olla isoja yrityksiä ja pieniä yrityksiä. ns. Fama French malli kuvaa pienten ja isojen yritysten faktorilaskentaa. Malli on yksi sovellus moni faktori mallista.
  • Momentum. Osakekurssien voimakkaat trendit ovat aina olleet sijoituskohteena. Faktori sisältää mahdollisuuden käyttää sekä lasku että nousutrendejä. Tämä faktori sopii erityisesti päiväsijoittajalle.
  • Laatu. Laatusijoittaminen on eriasia kuin arvosijoittaminen. Laatufaktori sisältää sijoitustavan, jossa tarkastellaan yhtiön tilaa, mutta ei verrata sitä markkinahintaan. Sijoittaja kohdistaa sijoituksensa esimerkiksi vähä velkaisiin tai muuten hyväkuntoisiin yrityksiin.
  • Volality. Matala volality voi olla tuottoisampaa kuin korkean volalityyn kohdistuva sijoittaminen. Olkoon miten vain tämä faktori keskittyy yhtiöiden osakkeiden hintavaihtelujen voimakkuuteen.

En tässä halua ottaa kantaa mahdollisiin matemattisiin menetelmiin laskea tulevia tuotto mahdollisuuksia ja salkun tehokkuuttaa faktorikaavan mukaan. Kaavan käyttäminen ostettavien osakkeiden poiminnassa on mahdollinen tapa arvioida tulevia tuottoja ja rakentaa painotuksia, mutta ellei käytössä ole algoritmeja, jotka osaavat etsiä tiedon esiin suuresta tietomassasta ja antaa tiedon automaattisesti sijoittajalle, laskennan tekeminen manuaalisesti on työlästä.

Lisäksi faktorianalyysissä on tehokasta käyttää hyväkseen empiiristä tietoa, eli tarkastella, miten historiallisesti faktorin osat ovat tuottaneet.

Osinkofaktori

Osinkofaktori eroaa muista faktoreista siinä mielessä, että se ei perustu markkinatuottoon. Monet tutkimukset lisäävät mielellään Arvo-faktorin osinkofaktoriin mukaan, mutta todellisuudessa minkä tahansa faktorin käyttäminen yhdessä Osinkofaktorin kanssa tuottaa lisäarvoa osinkofaktorille.

https://www.factorresearch.com/research-dividend-yield-combinations

osoitteesta löytää joitakin käyriä, joissa on vertailtu puhdasta osinkotuottoa ja yhdistelmätuottoja keskenään. Nopeasti silmämääräisesti katsoen näyttäisi siltä, että voittajat ovat Osinko-Arvostu faktori ja Osinko-Momentum faktori.

Mutta kun kelaa sivua alaspäin havaitsee, että laatu-faktorin riskiin liitetty tuoton kasvu on suurinta. Eli todennäköisyys suurimpiin voittoihin tulisi juuri yhdistämällä laadun ja osingon toisiinsa. Lyhyellä aikavälillä toki momentum ja arvo ovat vahvoilla.

Osinkofaktori rakentuu kahden perusrakenteen päälle. On olemassa riskitön korko ja on olemassa osinkopreemio. Näiden välistä suhdetta voi esittää kaavalla

\begin{equation*} OsinkoVoitto = OsingonMäärä - RiskitönKorko \end{equation*}

Kaavan mukaan osingon avulla tulevaan tuottoon ei siis todellisuudessa vaikuta osakkeen markkinahinta, vaan se on rinnastettavissa enemmän korkoinstrumentteihin. Sitä tasaisempaa ja jatkuvampaa osingon avulla saatava tuotto on, sitä lähempänä tuotto on korkoinstrumenttia. Tasaisen tuoton tapauksessa voi jo esimerkiksi käyttää korkoinstrumenteilla tuttua Carry menetelmää, eli ostaa korkotuottoa lainalla, jonka korko on matalampi kuin korkotuotolta saatava korko. Tässä kohdassa haluan todeta, että EN todellakaan kehoita ketään käyttämään osinkotuoton kohdalla Carry menetelmää - enkä myöskään korkotuotteiden osalta, sillä molemmissa tapauksissa on olemassa riski koko lainan maksamisen kaatumisesta omaan niskaan.

Globaalisti on hyvä olla tietoinen minkälaisia osinkotuottoja eri maista on mahdollista saada. Kultturilla on merkitystä osinkotuoton määrän suhteen.

Alla olevien osoitteiden mukaan saa jonkinlaista kuvaa eri maiden antamista mahdollisuuksista osinkosijoittajalle.

https://www.factorresearch.com/research-resist-the-siren-call-of-high-dividend-yields

http://siblisresearch.com/data/global-dividend-yields/

Osinkotuoton kannalta on hyvä tarkastella yhtiöiden historiallista osinkotuoton tasaisuutta. Sitä varmempi tuotto on ollut historiallisesti - tämä ei tarkoita että tuoton pitäisi koko ajan kasvaa tai kasvaa yleensä lainkaan - sitä luotettavampi ja stabilisempi yrityksen kokonaistoiminta on. Hyvä osinkotuotto kertoo yrityksen kyvystä hallita liiketoimintaansa. Eli kannattaa aina ostaa mielummin hyvää osinkotuottoa tarjoavaa yritystä kuin yritystä, joka ei jaa osingoa lainkaan. On todennäköisempää että osinkotuottoa jakavalla yrityksellä on parempi liiketoimintatulos kuin ei osinkoa jakavalla. Tämä perustuu faktaan, että jotta voi jakaa osingoa, niin pitää hallita paremmin liiketoiminnan yksityiskohdat kuin osingoa jakamattoman yrityksen tarvitsee hallita.

Eli kannattaa kysyä: Mikä yrityksen liiketoiminnassa on niin huonosti, että se ei pysty maksamaan osingoa?

Joillakin on tapana kysyä voiko sijoittaja käyttää tehokkaammin osingoa kuin yritys voi? - tarkoituksena on osoittaa että yritys voi tehdä parempaa tulosta, jos se ei maksa osingo - ja siitä on etua sijoittajalle. Tähän voi vastata kysymällä, miten on todistettavissa, ettei sijoittaja käytä saamaansa raha tehokkaammin kuin yritys voi - ja miksi yleensäkään pitäisi koko kysymystä kysyä? Sijoittajalla voi olla moniakin hyvin tehokkaita rahankäyttötapoja - ja se että yritys ei maksa osinkoa sijoittajalle ei merkitse kuin sitä, että yrityksen talous on niin kuralla, ettei se pystyisi maksamaan osingoa sijoittajalle ongelmitta.

Ei siis pidä mennä ajattelussa vipuun tuossa edellä olevassa kysymyksessä. Se ainoa tarkoitus on pohtia, miten saan enemmän tuottoa markkinahinnan kautta - ja vastaus on - ehkä jos yritys ei maksa osingoa, vaikka todellisuudessa markkinahinnalla ja yhtiön toiminnalla on vain hyvin kapea sidos.

Yritys on aina epäilyttävä sijoituskohde, jos sillä ei ole taloudellista kykyä tai rohkeutta maksaa osingoa. Vain lyhyt aikainen sijoittaja pohtii osingon maksun mielekkyyttä tai sijoittaja, joka ei ymmärrä yrityksen liiketoiminnasta todellisuudessa paljoakaan.

Laatusijoittaminen osinkosalkussa.

Laatufaktori keskittyy tiettyihin yhtiön kritereihin. Näitä Kriteereitä voivat esimerksi olla:

  • Lainanmäärä. Matala laina on parempi kuin mahdolliset käytetyt lainavivut tulevaisuuden kehityksen suhteen.
  • ROA eli tuoton kehitys. ROA:n kasvu merkitsee usein parempaa tulevaisuuttaa yhtiölle. Tosin kannatta muistaa että yhtiön Asset voi hyvän tuoton aikana kasvaa myös muualta kuin vieraan pääoman puolelta, joten ei ole sanottu että ROA:n pysyminen samana ei olisi kasvua. ROA kanssa on hyvä seurata myös Total Assetin ja Total Liabilitien suhdetta eli Dept-to-Asset kerrointa.
  • Rahan kertyminen yritykseen, eli rahavarojen kasvu. Dept-To-Asset luvun pieneminen kertoo vieran pääoman laskusta yrityksestä. Mutta tämä on vain yksi tapa arvioida rahavarojen kasvua eikä se välttämättä varmin.

Muillakin kritereillä voi arvostaa laatua, mutta yllä mainitut ovat aika yleisiä ja niillä voi nopeasti verrata yhtiöitä toisiinsa.

Laatuyhtiöiden kohdalla kannattaa muistaa, että yhtiöitä on kahta tyyppiä. Jotkut yhtiöt saavat tuottonsa syklisesti, joilloin niiden laatukriteerien mitattavuus on vaikeata. Yhtiöt joiden tuotto ei ole syklistä ovat helpommin käsiteltäviä. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että todellisuudessa sykliset yhtiöt olisivat huonompia kuin ei-sykliset yhtiöt. Käytettäessä Laatukriteriä pitää tarkkailla aina myös menneisyyttä ja pohtia - voiko yritys oikeasti olla menossa konkurssiin, vaikka sen tulos on juuri käynyt syklin pohjalla. Osinkosalkussa ei pidä liikaa pohtia laatukriteeriosan merkitystä verrattuna hyvin pyörinyt menneisyys. Huomattakoon tässä, että tulevaisuus on aina epävarma juttu, enkä kehoita ketään päättelemällä menneisyyden perusteella, mitä tulevaisuus on.

Momentum faktori

Momentum faktori perustuu markkinahintatrendin liikeeseen. Jos osinkofaktorin kanssa käyttää tätä menetelmää, niin hakee paitsi osinkotuottoa niin markkinahinnasta tuottoa. Tutkimusten perusteella 12 kuukauden voitokkaat yhtiöt ovat usein olleet seuraavilla 12 kuukaudella myös voitokkaita. Mutta pitkä aikaisesti ei kannata luottaa jatkuvasti samoihin yhtiöihin, sillä hävinneet yritykset voivat ajaa voitokkaat lopulta yli. Momentum faktorille käänteinen näkemys on AntiMomentum faktori, jossa mahdollisesti kannattaa sijoittaa lyhyeksi myyntiin eli laskevaan markkinaan.

Voittaja yhtiöt päätyvät aina lopulta antimomentum faktorin puolelle.

Momentum faktori tarkoittaa myynneistä ja ostoista saatavaa voittoa ja trendien hyödyntämistä voiton saamiseksi. Mutta näin tekevät kaikki muutkin faktorit lukuunottamatta osinkofaktoria. Tässä faktorissa voiton vain pitää hakea vain voiton ja myynnin kautta jos tätä käyttää rinnan osinkofaktorin kauttaa - laatufaktoria voi osinkofaktorin kanssa käyttää valintaperusteeena ja voiton hakea yhä osinkotuotosta.

Lisäksi on muistettava, että jos yrittää käyttää Momentum faktoria osinkofaktorin kanssa, niin osinkojen luonne on yleensä melko stabiili ja ylös nouseva kurssi yleensä alentaa mahdollista dividend yieldiä - Momentum osakkeiden osinkotuotto on suhteessa osakkeiden hintaan matala ja tuotto todennäköisesti tulee hinnasta eikä osinkosta.

Faktorien rinnan käytössä on siis eroja.

Arvo faktori.

Yhtiön arvon sijoitettaessa yritetään löytää niitä yhtiöitä, joiden talouden tunnusluvut antavat viitteitä, että yhtiön markkina-arvo on liian matala. Arvo faktori yrittääkin määrittää yhtiölle todellista markkina-arvoa - joka kuten kannattaa muistaa ei välttämättä toteudu koskaan, sillä markkina-arvolla ei välttämättä ole mitään muuta kiinne kohtaa yhtiön taloudellisen tilanteen kanssa, kuin sijoittajan pää. Taloudellinen tilanne ei mielestäni ole sama kuin yhtiönmarkkinahinta, mutta arvofaktorin käyttäjä uskoo näin kuitenkin voivan olla, sillä jos moni ihminen arvioi samoin perustein yhtiön arvoa, niin arvoittaminen voi päätyä lopulta markkinahintaan.

Jotta näin tapahtuu, niin sijoittajilla pitää olla samantapaiset arvoitusperusteeet.

Itse en usko millään tavalla arvofaktoriin, paitsi menetelmänä arvata mitä muiden sijoittajien päässä voisi tulevaisuudessa liikkua. Sillä toki, hyvä tulos voi johtaa markkinahinnan kohoamiseen ja tätä kautta arvo faktori voi tuottaa useinkin positiivisen lopputuloksen.

Arvofaktori perustuu oman näkemykseni mukaan puhtaaseen psykologiseen peliin eikä sillä ole mitään tekemistä oikeasti esim. tehokkaiden markkinoiden matematiikan kanssa - sillä jokaisella ihmisellä on omat Arvonsa yhtiöille.

Toivottavasti ymmärsitte pointtini. En tarkoita, että tämä ei olisi hyvä menetelmä sijoittaa, vaan että on ymmärettävä, mistä tuotto oikeasti tulee. Se ei tule matematiikan puolelta vaan psykologian puolelta.

Yhtiön koko

Yhtiön koko on historiallisesti osoittanut, että pienistä yhtiöistä saa usein parempaa tuottoa kuin suurista. Siis markkinavoitollisesti. Tämä johtuu todennäköisesti pienten yritysten kasvupotentiaaleista, sekä matalan volaliteetin tuomista eduista, kun volaliteetti alkaa jossain kohdassa kasvamaan.

Pienten ja isojen yritysten tuoton eroja varten on olemassa oma faktorinsa, jossa huomioidaan mahdollisuus saada tuottoa nimenonaan koon tuomista eroista. Faktorilaskenta tapaa kutsutaan nimellä kolmen faktorin malli tai Fama French malli

\begin{equation*} OdotettuTuotto = RiskiVapaaTuotto + Beeta*(MarkkinaTuotto - RiskiVapaaTuotto) + KokoKerroin*(PientenArvo - SuurtenArvo) + SijoitusKerroin*(SuurtenArvo - PientenArvo) \end{equation*}

Periaatteessa kaava on muunnos monifaktorikaavasta. En ala sen kummemmin käymään läpi myöskään tämän kaavan käyttöä, sillä siihenkin saa aikaa kulumaan melkoisesti - ja sijoittajan pitää mielestäni tehdä jo päivätyökseen sijoittamista, jotta kaavaa oikeasti kannattaa käyttää.

Todettakoon tässä, että pienillä yrityksillä saa teoreettisesti jonkinverran parempaa voittoa kuin isoilla, mutta luonnollisesti asiaan liittyy riskinsä. Vaikka ilmaisia lounaita on olemassa, niin niitä tulee vastaan aika harvoin.

Volality

Yhtiön osakkeen herkkyys tehdä suuria liikkeitä on yksi sijoitusfaktori tai voiton kerämistapa. Historiallisten tutkimusten perusteella matalan volatityn osakkeiden tuotto voi olla suurempaa kuin suuria kurssiliikkeitä tekevien. Eli tämän faktorin käyttö riippuu täysin siitä millä tavalla haluaa voittoa etsiä. Haluaako yrittää etsiä niitä osakkeita, joiden kurssi on pohjilla ja rynnistää sitten yllättävästi ylös - mahdollisesti syklisiä osakkeita - tai stabileja vähemmän syklisiä. Toki volality ei välttämättä liity mitenkään syklisyyteen.

Johtopäätös.

Mitä havaitsimme faktorisijoittamisesta? Faktorisijoittamisen tunnetut suuntaukset liikkuvat kummasti tunnettujen sijoitusmallien ympärillä. Itse matemaattinen faktorianalyysi soisi mahdollisuuden luoda aivan toisenlaisiakin faktoreita kuin nämä, jotka rakentuvat sijoitussuuntauksille. Sijoitussuuntauksille perustuvat faktorit ovat kuitenkin käytetyimpiä faktoreita, koska niitä on tutkittu enemmän. Faktorisijoittaminen voisi rakentua esimerkiksi taloudellisen ympäristön muodostamien tekijöiden ympärille. Yksi tällainen faktori voisi kansakunnan bruttokansantuote tai verotus, joiden perusteella voisi keskittää sijoittamispainoa eri valtioiden välillä. Yhtiöiden toimialoihin liittyvät faktorit voisivat auttaa painottamaan salkkua toisella tavalla kuin nämä tunnetut tyylisuuntaukset.

Eli faktorisijoitamien ei suinkaan tarkoita, että toteutetaan faktoreina lueteltuja tyylisuuntauksia, vaan niitä voi kehittä itse ja hakea itse. Faktorisijoittamisessa ydinkohta ei ole tapa, vaan että se poikkeaa markkinaohjautuvasta sijoittamismenetelmästä kuten vaikka P/E-lukujen tujottamisesta avarampaan tapaan nähdä sijoitusmaailma. On paljon muitakin mahdollisuuksia saada tuottoa kuin vain laskea PEG-kerrointa tai P/E-lukua ja kulkea kuin sopuli muiden sijoittajien mukana.

Itse pidän Suomessa nykyään muodissa olevaa ns. Arvosijoittamisbuumia jotenkin huvittavana, koska arvosijoittaminen on hyvin kapea ala sijoitusmahdollisuuksista ja perustuu - kuten mainitsin - enemmän uskomuksiin ja arvailuihin kuin mihinkään selkeään tietoon. Laatusijoittamista ymmärrän. Momentum on ymmärrettävä, sillä vaikka sekin perustuu psykologiaan, niin sen psykologinen tulkinta on selkeää ja suoraviivaista. Volalititeettiin sijoittaminen on melko matemaattista ja samoin pieniin yrityksiin sijoittaminen on myös melko suoraviivaista ja selkeää - vaikka sisältää riskejä.

Itse haluaisin kyllä ottaa yhdeksi faktoriksi inflaation ja jonkin valtion taloudellisen tilan mittarin - tämä siksi että sijoitan suuremmille markkinoille, kuin Suomen kaltaisille mikromarkkinoille. Mutta tässä kirjoituksessa en ala pohtimaan tutkimattomia sijoituspolkuja, joita faktorisijoittamisessa on paljonkin. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että jos pitää sijoittaa osakemarkkinoille ja haluaa laskea painotuksia salkkuunsa, niin se kannattaa tehdä nimenomaan faktorien kautta - ja ehkä etsimällä ihan uusia faktoreita, joita hyödyntää. Jokaisella yrityksellä on kulunsa, esimerkiksi kuljetuskustannukset voisivat olla mielenkiintoinen faktori otettaessa huomioon, miten hyvä osinkotuototanto on tulevaisuudessa.

Kun katsoo monimallista faktorikaavaa, ymmärtää rajattomat hyödyntämismahdollisuudet.

Kommentit

Comments powered by Disqus