Hyppää sisältöön

Inhmillisyys

Erikoinen otsikko sijoitusblokille, jota kirjoitan.

Inhimmillisyys.

Otsikko sai alkunsa luettuani joitakin talousjuttuja ja aloin syystä tai toisesta miettimään, miten me ihmiset käyttydymme toisiamme kohtaan.

Sijoittamisessa on kysymys hyödyn etsimisestä. Ihmiset etsivät mahdollisuuksia hyödyntää muiden ominaisuuksia ilman että antavat mitään itse. No, ei tämä aivan suoraan ole sama asia kuin sijoittaminen, sillä sijoittaja antaa rahaa siitä hyvästä, että voi olla mukana toiminnassa. Mutta ajatuksena rahan luovuttaminen mahdollisuudesta saada hyötyä toisen työstä on silti periaatteessa sama kuin toisen hyödyntämistä mahdollisemman pienellä vastapalveluksella mahdollisemman tehokkaasti.

Toisaalta yhtiöt, joihin sijoitettaan hakevat nimeomaan rahaa mahdollisemman pienillä lupauksilla mahdollisemman paljon, joten hyödyntäminen on kaksi suuntaista - onko se silloin inhimmillistä?

Filosofiaa, mutta tässä mietiskelyssä on pointti, joka liittyy siihen, miten ihmiset toimivat toisiaan kohtaan. Me kaikki kaipaamme ystävyyttä tai tulla tunnustetuksi jollain tavalla. Mitä ikinä tunnustetuksi tässä kohtaa merkitseekään. Joskus maailman toreilla tapaa ihmisiä, joita haluaa kutsua ystäviksi, mutta oikeasti nämä ihmiset eivät edes huomaa sitä ystävyyttä kaipaava hahmoa. Ihmisillä on taipumus käyttää muita hyödykseen kuluttaakseen aikaa omaan tylsyytensä murtamiseen tai leikkihalusta tai muusta hetkellisestä syystä, jonka tarkoitus ei ole yrittääkään oikeasti tutustua ihmiseen juuri lainkaan. On inhmillistä, että toiset ihmiset loukkaantuvat, kun heidät yllättäen hylätään kuin nukke.

Mitä sana inhimmillisyys tarkoittaa?

Inhimmillisyys kuvaa ihmiselle tyypillisiä ominaisuuksia kuten vihaa, rakkautta, epäonnistumisia, tunteita ym... Toisaalta sana inhimmillisyys kuvaa ihmiselle ominaista empatiaa, eli kykyä olla hyvä, tilanteissa, joissa muille on tapahtumassa pahaa; ihmillistä auttajaa, jolla ei ole kivinen sydän.

Eli käsite voidaan ymmärtää monella tavalla. Käänteinen asia, epäinhimmillinen, voi olla vaikka Teräsmies, jonka kyvyt ovat kaukana normaalin ihmisen kyvyistä - tai sitten epäinhimmillen voi olla julma ihminen, joka ei tunne sääliä muita ihmisiä kohtaan.

Jonkin määritelmän mukaan ihmillinen ihminen osaa arvostaa toista ihmistä. Eli ihmiset, jotka lähinnä vain leikkivät muilla omaksi ajankulukseen ovat siis jollain tavalla epäinhimillisiä.

Inhimmillinen sanalla on monta synonyymiä kuten: humaani, julma, ihmisystävällinen, hyväntahtoinen. Kaikki synonyymit kertovat, miten joustava käsite sana inhimmillinen on.

Ihmisen huomaaminen ja kunnioitus.

Omasta mielestäni jokainen ihminen on vastuussa siitä, että huomatessaan toisen ihmisen ja olleessaan hänen kanssa todella vuorovaikutuksessa, hän tavallaan hyväksyy tämän mukaan omaan elämäänsä. Minulle inhimmillisyys on siis tavallaan hyväsydämellisyyttä. Jokainen meistä sekoilee elämänsä aikana, ja jokainen käyttäytyy joskus tavalla, mikä tuo muille huonoa mieltä. Mutta inhimmillinen ihminen pystyy tunnustamaan tämän faktan itsessään ja kykenee korjaamaan tekonsa.

Useimmiten omat teot raflaavat meitä myöhemmin. Ihminen, jota menneet teot eivät hetkauta millään tavalla, on ainakin omasta mielestäni epäempaattinen.

Olisi kiinnostavaa tietää, kuinka moni ihminen harrastaa sitä, että tutustuu muihin ihmisiin ja tämän jälkeen jollain mittarilla vain päättää, että toiset ihmiset eivät ole kiinnostavia ja heihin ei kannata olla missään yhteydessä. Vai onko tällaisia ihmisiä oikeasti olemassa. Onko vain niin, että joillakin ihmisillä on niin suuri itseensä päin tuleva huomio, että he hukkuvat huomion keskelle eivät pysty pitämään omassa huomiossaan kaikkia.

Luulisin kummankin näistä vaihtoehdoista olevan todellinen ja yhtä 'ihmillinen'.

Mikä oli tämän postauksen tarkoitus?

Hyvä kysymys. Lukiessani tekstejä törmäsin muistoon menneisyydestä, jossa pomppi hahmo, joka kaipasi anonyymisyyttä, mutta samaan aikaan kaipasi huomiota itselleen. Ihminen, joka omalla tavallaan ei halua olla tekemisissä muiden kanssa, mutta silti haluaa hyödyntää muita ehkä oman yksinäisyytensä täyttämiseen. En puhu itsestäni.

Tämä postaus oli kunnoitus tuolle muistolle, joka ei enää koskaan palaa.

On inhimmillistä kaivata menneitä menetettyjä asioita, joille ei voi tehdä mitään - tai voisi, jos olisi toisenlainen ihminen. Jos olisi epäihmillinen ihminen.

Tsemmppiä maailma! Huomenna on parempi päivä.

Kommentit

Comments powered by Disqus