Hyppää sisältöön

Muistelua

Laitoin käteisvaroistani menemään välittäjälleni pienen palan, jonka aion tulevalla viikolla sijoittaa kahteen yritykseen. Hollantilaiseen Ing Groupiin ja Kanadalaiseen Medical Facilities companyyn. Ostot tasaavat osinkokuoppaani ja mahdollistavat ainakin Medical Facilitieksen osalta osan omistusten myynnistä, kun hinta nousee Korona kriisin päätyttyä.

Mutta en oikeastaan halua kirjoittaa noista kahdesta yrityksestä, vaan enemmän hetkistä, jotka ohjasivat minut takaisin sijoittamisen maailmaan erottuani tavallaan tuon maailman yhteydestä 2000- luvun puolessa välissä.

Kirjoittamisen unelma.

Minulla oli kirjoittamisen unelma. Se on kotoisin jo nuoruus vuosilta. Kirjoitin monta sivua tekstiä päivässä ja toivon saavani kirjan valmiiksi jonain päivänä. No, kai jotain juonia tuli moniakin kirjoitettua. Joitakin vuosia sitten innostuin yrittämään hetkellisistä ja kummallisista syistä vetäisemään kirjallista teosta tyhjästä valmiiksi. Kirjoitusvaiheessa tutustuin moniin erikoisiin ihmisiin, mitä oudoimpia reittejä pitkin. Eräs oli toimittaja, jonka kuvan näin menneen päivän lehdessä. Toimittaja, joka vihasi julkisuutta niin paljon, että minulla oli se käsitys, että ei hän koskaa oikeasti toimittajan hommia haluakaan. No, ihminen kasvaa. Ja lopulta kasvava ihminen uskaltaa jopa alkaa tekemään äänellään juttuja ja julkaista niitä kuvan kanssa.

Miksi tämä tuli mieleeni juuri nyt. Yksi syy, miksi en halunnut lopulta tehdä kirjallisia töitäni valmiiksi, oli että vihaan julkisuutta. Varsinkin kritiikkiä. Julkaisin erään pienen teoksen kerran, jonka julkaisuprosessi oli varsinainen helvetti. Jouduin muuttamaan teksin juonta, muuttamaan rakenteita ja muuttamaan melkein sieluanikin. Voisiko tälläinen ihminen oikeasti julkaista jotain suurta, astua julkisuuteen ja kestää päälle vielä kritiikin?

Vastaukseni oli ei. Kun joku ihminen lopulta voittaa julkisuuden pelkonsa ja uskaltaa tulla esiin varjoista, niin nostan hattua. Kirjoittaisin nimesi tähän, sinä jolle nostan hattua, mutta kuten aikoinaan lupasin - nimesi ei merkitse minulle mitään ja en tule häiritsemään sinua koskaan. Mutta nostan silti hattua sinulle nimetön median edustaja. Toivon kuitenkin, että pysyt asiallisissa linjoissa noustessasi varjoista ylös, etkä muutu valta Median työrukkakseksi kuten niin moni muu.

Ehkä minäkin tartun jonain päivänä taas muuhun kynään kuin tähän pikku blogiani kirjoittavaan näppäimistöön - ja teen sen maailman joka pyörii sisälläni ja osittain levyn nurkalla tarinoina - valmiiksi. Mutta ehkä se on totta, että minun pitäisi ensin löytää se sama helvetti, jonka kävin edellisessä olemattomassa julkaisussani läpi, ennen kuin saisin tarinani valmiiksi. Oman helvetin löytäminen on varsin vaikeaa.

Joten on paljon hauskempaa pysyä talousblogin puolella kirjoittelemassa omia asioita muiden luettavaksi huonolla tekstillä, ilman oikolukua ja ilman julkisuuden kaipuuta. Ja ehdottomasti anonyyminä nykyään, joka on mahdollista kiitos GRP-säännöstöjen.

Mutta varsinaisen kirjoittamisen lopettaminen vei minut takaisin sijoittamisen maailmaan, jonne olen pysähtynyt viime aikoina. Ja vaikka vielä pari viikkoa sitten naputellessani vähän teksitä lisää niihin neljään käsikirjoitukseen, jotka koneeni uumenissa nukkuvat - siitä huolimatta pysyn tiukasti kiinni tässä kaupallisessa maailmassa. Ehkä joskus. Ehkä. Ehkä jos olisi todellinen syys sukeltaa ja tehdä ja olisi siihen apua. Eli se helvetti, joka loisi asiat ja antaisi rohkeutta kohdata rankka totuus omista virheistään. Tai ehkä minun vain tarvitsee katsoa omaa blogiani ja miettiä sen kautta virheitäni, joita on paljon.

Perjantai päivä.

Perjantai oli moneen vuoteen mielenkiintoisin päivä salkkuni kannalta. En muista, että salkkuni arvo olisi koskaan noussut yli 4% saman päivän aikana ylöspäin. Itseasiassa syy miksi siirrän nopeasti käteisvaroja sijoituksiin on varmistaa, että mikäli kurssit lähtevät noususuhdanteelle, niin en menetä mahdollisuuksiani täysin. Mutta tosiasiassa tiedän ylöspäin tapahtuvien muutosten olevan usein hitaampia kuin alaspäin vievät muutokset. Uskon ehtiväni tämän hetken jälkeen vielä katsomaan alaspäin menevää markkinaa ja myös kokemaan, miten markkina kohisevat ylöspäin. Kiire on vain omassa päässäni.

Ikävää ettei nimetön toimittajani koskaan lue tätä, joten hatun nostoni katoaa netin uskomattoman isoon fääriin. Hyvä niin, sillä minä vihaan julkisuutta todella ja rakastan omaa rauhaani tuntemattomuudessa.

Kommentit

Comments powered by Disqus