Hyppää sisältöön

Osinko, Korko ja Inflaatio

Rahatalous on tietyssä mielessä melko kiero kokonaisuus. Rahan arvostus ja merkitys vaihtelee jatkuvasti huomaamatta ympärillämme. Rahan arvon muutos muuttaa hintoja, vaikuttaa elinkeinoelämän toimintaan ja tekee asioita arvokkaammiksi kuin ennen - vaikka suhteessa ympäristöön mikään ei ole oikeasti muuttunut.

Isäni aikonaan käytti laskukonetta osoittaakseen, kuinka paljon paremmin asiat ovat nykyään, koska rahalla saa nykyään tiettyjä asioita paljon enemmän. Hän ei pohtinut sellaisia asioita kuin, miten asioden kehitys oli muuttanut hintoja ja työmenetelmiä. Hänelle ainoa mittari oli raha. Jos rahalla sai enemmän, niin asioiden automaattisesti piti olla paremmin. Mahdolliset varjovaikutukset tai jopa ihmisen vaikutukset ympäristöön eivät noina aikoina merkinneet mitään isälleni.

Monelle meistä on tärkeä vain massa ja määrä. Jos arvo on kohonnut näin ja näin paljon, niin se selvästi on voittoa, vaikka voi olla, että laskettaessa realista voittoa, niin mentäisiin jopa tappiolle. Itse en ole lainkaan varma, että se salkkuni jota tämä blogini kuvaa, on lopultakaan arvollinen menestys. Minun määränpääni ei suinkaan ole saada yhä vain korkeampaa arvoa salkulleni, kuten olen monta kertaa todennut. Tavoitteeni on rakentaa salkku, joka joskus tulevaisuudessa tuottaa osingoa sopivasti ja on eräällainen korvike sijoitusasunnolle.

Mutta mietitäänpä kysymystä siitä, miten vaikeata on oikeasti hahmottaa muuttuvassa ympäristössä arvon kehitystä. Ja miten se vaikuttaa osinkosijoittajan sijoituksiin. Onko osinkotuotto luotettavaa tuottoa vuosien kuluessa?

Inflaatio.

Inflaatio muuttaa koko ajan rahan arvoa. Rahan arvo laskee. Tuotteiden hinnat nousevat, josta yleensä seuraa se, että palkkavaatimukset nousevat. Yhtiöiden kustannukset nousevat ja tavaroista ei saa samalla hinnalla enää samanlaista voittoa. Joku sijoittaja jossain blogissaan selitti, että yhtiöiden tuotot laskevat inflaation seurauksena. Eivät tuotot laske, jos tavaroiden hintoja nostaa - ja tavaroiden hintoja kannattaa nostaa vain jos ihmisillä on varaa maksaa korkeampaa hintaa, eli palkat nousevat.

Jokaisen yrittäjän pitäisi suoraan kevyen laskutoimituksen jälkeen ymmärtää, että palkkojen nostaminen todellisuudessa kannattaa, sillä se parantaa ostovoimaa. Toisaalta ostovoiman parantaminen ja paremman hinnan saaminen kiihdyttää edelleen inflaatiota - joten palkankorotuksissa pitää olla jonkinlaista maltiakin. Ja palkkojen joustessa valitettavasti yrityksen tuottokin laskee.

Osakkeiden nimellinen arvo nousee melko varmasti inflaation voimasta vuosien kuluessa - jos yritys onnistuu pitämään toimintansa kannattavana eikä ajaudu esimerkiksi konkurssiin. Eli osa niin sanotusta arvosijoittamisen voitosta tulee inflaation vaikutuksesta. Harva vähentää inflaatioprosenttia voitostaan vuosien saralla, vaan selittää voiton olevan niin ja niin suurta. En usko, että rahastot kertovat arvojaan inflaatiokorjastusti, vaan kertovat bruttoarvon nousun. Tunnustan, että en ole perehtynyt, onko rahastojen tuottoluvuissa inflaatiokorjausta. En muista, että olisin nähnyt koskaan mainintaa asiasta.

Inflaatio on se voima, joka syö rahaa matalan koron aikana, mikäli raha seisoo pankkitilillä. Vaikka pankkitilillä ei ole suoranaista negatiivista korkoa, niin tavallaan sillä on negatiivien inflaatiokoro - ja realisesti pankkitilillä pidetty raha menettää koko ajan arvoaan. Osakkeissa pidetty raha taas nostaa nimellistä arvoaan - riippuen hieman sijoituksen luonteesta. Tappiotakin voi tulla.

Inflaatio prosentti vaihtelee talousaloittain ja myös alueen sisällä kuukausittain. Suomessa inflaatioprosentti on ollu melko matala viime vuodet, lähellä 1%. Pohjois-Amerikassa prosntti on liikkunut 2% luokassa.

Inflaatio esiintyy tuottolaskelmissa ns. nimellisenä tuottona. Asiaa voi laskea kahdesta näkökulmasta:

Nimellinen tuotto = arvoarvio + korkotulot + inflaatio
Realinen tuotto = Nimellinen tuotto - inflaatio.


tai

Nimellinen tuotto = saavutettutuotto
Realinen tuotto = Nimellinen tuotto - inflaatio.


Ihmisillä on tapana katsella nimeenomaan nimellistä tuottoa.

Inflaatiolta pyritään markkinoilla suojautumaan eri tavoilla. Esimerkiksi inflaatiosuojattujen Bondien tarkoituksena on nimenomaan nostaa korkotuloa yli inflaation, jotta alkuperäinen rahasumma pysyy vähintään samana ja mielummin kasvaa hieman vuosien aikana.

Inflaation on rahoitusmarkkinoiden yksi suurimmista möröistä tai sitten iloista - riippuu miltä kannalta asiaa haluaa tarkastella. Vuosin kuluessa inflaation avulla nakerretaan niin verojen aiheuttamaa menetystä tuotossa kuin tappioiden merkitystä tuotssa. Inflaatio voi olla melkoinen positiivinen voima tappioiden korjaamisen suhteen. Ja vuosien aikana inflaatio syö rahan arvoa sijoituksissa. Eli toisaalta inflaatio on se paha susi, joka tekee pahaa salkullesi. Mutta onko tuo paha susi oikeasti niin paha kuin kuvittelet. Onko inflaation parantava vaikutus lopulta merkittävämpi asia? Kannattaa pohtia tätä kysymystä.

Korko.

Matala korko pyrkii rohkaisemaan investointeja. Jos matalalla korolla pystyy lainamaan rahaa, jonka pystyy muuttamaan paremmalla tuotolla jatko tuotoksi, niin yhteiskuntaa syntyy toimintaa, joka pyrkii lisämään varallisuuttaa ja varallillisuuden leviämistä ja kaupallista toimintaa. Rahan määrän lisääntymisellä on tietenkin negatiivinen vaikutus eli inflaatio ja lainamäärien kasvu. Lainat voivat myöhemmin olla juuri se voima, joka vaikeuttaa korkojen nousua - sillä matalat korot ovat ongelma rahoituslaitoksille ja näin ollen pitkällä aikavälillä rahan saatavuus ja sen elvyyttävä voima voivat laskea.

Korkea korko taas tekee rahan kalliiksi. Korkean koron aikana lainan otto on nihkeää ja yritysten lainan otto mietteliästä. Periaatteessa rahan arvon pitäisi nousta ja inflaation laskea korkean koron vaikutuksesta. Mutta taloustieteen historia on osoittanut, että näin suinkaan ei välttämättä tapahdu - korkaa korko ja todella korkea inflaatio voivat silti olla pari, joka sekä tapaa yritysten liiketoiminnan että syö ihmisiltä heidän viimeisetkin varanasa. Itsestään selvää ei ole, että korkea korko ja deflaatio olisivat pari.

Koron avulla kuitenkin yritetään säädellä inflaatiota ja sen vastavoimaa deflaatiota. MAtalalla korolla taas pyritään tuomaan talouteen lisää kierroksia - kun esimerkiksi keskuspankki pumppaa saman aikaa rahaa markkinoille, niin saadaan tilanne, jossa rahaa on paljon käytettävissä ja investoinnit kasvavat - oletettavasti.

Osinko.

Osinko on yhtiöiden tapa maksaa tuottoaan omistajilleen. Matalan koron aikana on halpaa jakaa korkeampia osinkoja omistajille, Matalan koron aikana myös huonojenkin yritysten tulokset voivat parantua, niin että tuloksia seuraavat sijoittajat innostuvat paranevista luvuista. Koska sijoittajilla on halpaa lainavipua käytössä, jotkut heistä hyödyntävät lainaa sijoituksissaan ja saavat kurssit nousemaan pumplaamalla osakemarkkinoille lainarahaa.

Yrityksien osingot kasvavat todennäköisesti matalan koron aikana. Koron nousu taas laskee osinkoja, sillä rahaa on vähemmän käytettävissä, joten yritykset joutuvat miettimään, miten paljon on järkevää jakaa tulostaan omistajille ja miten paljon käyttää oman toimintansa edistämiseen.

Inflaatio on myös myrkkyä osinkojen määrälle. Osingot eivät nouse samaan tahtiin kuin esimerkiksi kurssit voivat nousta. Osinko on suoraan liitoksissa yrityksen toimintaan, eikä ole virtuaalista arvoa kuten osakekurssit ovat. Inflaatio sanan mukaisesti syö osingoa nurkasta.

Jos yhtiön osinko pyörii samoissa lukemissa kuin inflaatiprosentti, niin on käytännössä osingon ainoa merkitys pitkä aikaisessa säästämiseessä on tukea markkinakurssista mahdollisesti saatavaa voittoa. Osinko suojaa sijoituksia inflaatiota vastaan. Käytännössä aika moni tällä hetkellä suosittu pitkä aikainen osingon jakaja, joita netissä mainostetaan osinkoyrityksinä, jakavat osingoa pelkästään inflaation verran. Näiden osinkojättiläisten osingon nousu ja sitä mahdollisesti seuraava kurssin nousu käytännössä merkitsevät vain markkinatuoton olevan vahvasti inflaatiosuojattu. Ne eivät itseasiassa anna realista osinkotuottoa pitkällä aikavälillä sen jälkeen kun verot on otettu tuotosta pois.

Eli viimeisessä kappaleessa tarkoitin kaikkia niitä pohjois-Amerikkalaisia yhtiöitä, joiden osinkotuotto on 2% tuntumassa ja joita koutsutaan nimellä osinkoaateliset.

Kuvauksestani käy hyvin ilmi, että osinkotuotto on suhteelisen riskialtista tuottoa. Yli 10% osingotuottajia on olemassa. On olemassa yli 20% tuottajiakin, mutta 20% osingon tuottajien osinko usein on tulos kurssien laskemisesta ja taloudellisen tilanteen heikkenemisestä. Osingolla on tapana laskea paljon hitaammin kuin kurseilla on tapana liikkua. Koska sijoittajat seuraavat aktiivisesti yhtiöiden taloudellista tilannetta, niin kurssin kehitys antaa pitkällä aikavälillä viitettä osingon kehityksestä. Yleensä korkea osinko ja matala osakkeen hinta johtavat lopulta osingon laskuun. Sijoittaja joka uskoo korkean osingon olevan ikuista, pettyy pahasti. Yli 20% osingoissa voi pysyä vain taitavalla osto ja myynti taktiikalla - osta ja pidä - taktiikalla voi onnistua pysymään 6 - 10% osingossa, jota henkikökohtaisesti yritän ainakin jonkun aikaa. Mahdollisesti CEF yhtiöiden avulla voi kyetä pitkäänkin pysymään korkeassa osinkotuotossa. Itse en ole valmis sijoittamaan varojani vain CEF yhtiöihin ja vain REIT yhtiöihin, joiden kompinaatiot varmasti tuottavat parahiten osinkotuottoa.

Summa Summarum

Osinkotuotto on parhaimmillaan matalien korkojen aikana, kun on matala inflaatio ja talouskavu hyvää. Nousukausi innostaa yhtiöitä avomieliseen osinkopolitiikaan, muta laskukauden avomielisisyys on muuttuu tiukemmaksi kuriksi. Osinkosijoittajan kanattaa varoa yhtiöiden nettisivuilla olevia selityksiä siitä, miten yhtiö jakaa tasaista ja korkeaa osingoa sijoittajille. Nettisivujen teksti ovat muutettavissa pian ja talouden realiteetit ovat vielä nopeammin muuttuvia kuin sivuilla olevat tekstit. Matalien korkojen kautta voi seurata hyvinkin huono taloussykli, koska yrityksillä vain on liikaa halpaa lainaa takataskuissaan.

Kannattaa myös ymmärtää, että nousevat kurssit eivät välttämättä johdu parantuvasta tilanteesta vaan ainoastaan inflaatiosta. Kurssien realiarvo ei välttämättä aina nouse. Ja kun sijoittaa osingoon kannattaa tehdä laskelmat sekä talousalueen inflaation pohjalta että verottajan vaikutusten perusteella. Jonkin verran pelissä on myös mukana valuuttakurssit, mutta valuttakurssien heilahtelun merkitys sijoittamiseen on puuskitaista ja muuttuvaa. Inflaatiolla omasta mielestäni on enemmän vaikutusta rahan arvon kehitykseen. Mutta tämä on vain oma mielipiteeni. Ja tunnetusti minulla on toisinaan melko erikoisia mielipiteitä.

Lisäksi kanattaa muistaa, että mikään ei ole ikuista. Korkea osinkotuotto voi romahtaa koska vaan. Silloin on hyvä olla olemassa varasuunnitelma, joka perustuu mahdollisesti markkina-arvoon. Osinkotuoton romahdusta aika usein seuraa valtava markkina-arvon lasku. Tälläinen kohta on usein johtaa kurssin lioittelevaan syöksyyn, jota seuraa kurssin nousu myöhemmin. Kaikki sijoittajat eivät pidä yhtiön osinkotuottoa hyvänä asiana ja yhtiön taloudellisen tilanteen kohetessa osinkomenojen poistuttua markkina-arvoon sijoittajat nostavat aika usein yhtiön osakkeen arvoa. Eli sen sijaan että myy kiirellä pois, voi myös pysähtyä pohtimaan strategiaansa. Jos strategia on osta ja pidä niin myyminen vain sen takia, että osinkotuotto meni alhaisemmaksi tai katosi ei välttämättä ole peruste myynnille. Salkku on tappiolla joka tapaukseessa. Jos todella romahtaa niin aina on mahdollista käyttää verottajan paljveluita hyväkseen romahduksen paikkaamiseen. Kaikki tilanteet kannattaa ottaa hetken pohdinnan kautta, vaikka tilanne periaatteessa näyttää kuinka pahalta. Ja muista että Inflaatio auttaa parantamaan haavat salkussasi, ja myös hajautetussa salkussa ne muut yhtiöt osinkotuotollaan paikkaavat vammat lopulta.

Kommentit

Comments powered by Disqus