Hyppää sisältöön

Osinkosijoittajan kohtalo

Luin parempien sijoittajien blogeja. Ne olivat niitä, joille rahaa tulee joka nurkasta sisään. Kirjoittajat ehdottomasti tiesivät, miten ja missä pitää sijoittaa. Jos itse olisin miljonääri, niin epäilen, että en pitäisi tätä blogia. Minulla ei tule rahaa ovista ja ikkunista. Minulla on vuokratuloja ja saan palkkaa - eli rahani lähteet ovat aivan muualla kuin osakkeissa.

/galleries/osinkosijoittaja/op.png

En kuulu niihin älyttömän viisaisiin, jotka ovat laittaneet pienestä asti isolla korolla rahaa pankkitilille. Vaikka muistankin ajat, kun korot olivat niin korkeita, että asuntovelkainen itki maksujaan, niin en usko, että elämäni aikana olisi korkea korkoiselle tilille voinut laittaakaan pitkiksi ajoiksi rahaa keikkumaan. Ostin ensimmäiset osakkeeni, kun olin varmaan 17. Ostin myös valtion velkakirjoja ja sain niillä jonkun vuoden hyvää tuloa. Mutta minä myin myös osakkeeni - tuohon aikaan ei ollut helppoa tehdä toimeksiantoja, ja paperit piti säilyttää itse. Nimenomaan paperit. Myin paperit häviöllä pois. Ei ollut vielä verkkoja ja nettiä ja muita ihanuuksia, joiden kautta kauppa käy sutjakkaasti. Ei ollut edes unelmaa, että oikeasti osakkeilla voisi säästää. Säästäminen vaatii hyvää rahan lähdettä ja toimivaa välittäjää. Jos ei ollut piireissä, sellaista oli vaikea löytää.

Epäilen, että niiden määrä, jotka ovat elämäni mittaisen ajan osanneet hyötyä osakesijoituksista on vähäinen. Heitä on, mutta ei kovin monta.

Lisäksi nuorena raha menee siihen että pystyy elämään. Tai sen pitäisi mennä.

Joskus kävi aika, kun aloin tekemään töitä osakesijoittajille. Halpaa huvia, joka ei rikastuttanut. Mutta opin, mitä ovat termiinit, jvk:t, optiot, rahastot ja minkälaisia kursseja osakkeilla on. Rakensin järjestelmiä, jotka heittivät viestejä pankkien välillä. Opin käsitteen ISIN. Opin käsitteen SECID.

Nokian kurssi kävi korkealla, mutta kukaan ei oikeasti tuntemastani joukosta rikastunut sillä. Mutta tunsin muutaman, jotka tekivät rutosti rahaa sattuman oikusta, eli omistamalla yrityksen nimeltä Enator - optioita.

Elämä on onnen kauppaa. Jos sijoittaa eurojackpottiin, niin onni voi olla moninkertainen siihen verrattuna, että on sijoitanut vaikka kuuluisalla korkoa korolle menetelmällä vuosia. Koron korko pienellä korolla vaatii melkoisen ajan, ennen kuin tulos alkaa olla siedettävä. Se vaatii myös säästämisen aloittamisen jo nuorena. Tätä mainostetaan niin paljon, että harvoin muistetaan realiteetit tämän ilmiön ympäriltä.

Sijoittamisesta on kiva kirjoittaa. Kirjoittaminen on paljon mielenkiintoisempaa kuin itse sijoitustapahtuma. Sijoittaminen on kertaluonteista, ja sen jälkeen katsellaan, kuinka kurssit kulkevat sinne sunne tänne. Toisinaan tulee rahaa osinkoina. Jos harrastaa päiväkauppaa, niin elämä on jännempää - ja kyllä ensimmäisen miljoona voi tienata päiväkaupalla. Toisaalta voi joutua myös ojaan itkemään velkojen kanssa.

Sijoittaminen on onnen peliä, kun etsii nopeaa voittoa. Jos ei etsi nopeaa voittoa ja odottaan tulevaisuuteen niin voi käydä huonosti. Säästöillä ei tee mitään, jos sattuu kuolemaan ensin tai sitten vain on niin huonossa kunnossa, että elämästä ei jaksa ottaa riemua irti.

Sijoittamisen riskit eivät siis ainoastaan liity osakkeiden arvonnousuihin. Ne liittyvät myös mahdollisuuteen, että koko homma valuu käsiin ihan muista syistä.

Onko nuorena kivempaa keskittyä elämään, kun kituuttaa pienillä rahoillaan odotellen parempaa vanhuutta - jota ei ehkä tulekaan.

Elämä on riskiä ja pohdintaa asioiden arvostamisen ympärillä. Minulle sijoittaminen on harraste. Minulla on tavoitteita, jotka eivät kaada talouttani. Tietenkin unelmoin jättipotista, mutta minun kohdallani on tullut todella monta hyvin nopeaa kurssien nousua. Viimeisin on Seagate, jonka arvo on noussut nyt 100% oston jälkeen. Ostosta on vain jokunen kuukausi. Tuo sadanprosentin arvon nousu on niin vähän rahaa, että sillä ei eläisi pitkään, jos laittaisin sen elämään. Sillä ehkä ostaisi jonkun kodinkoneen. Sillä voisi saada lentoliput edestakaiseen lentoon vaikka toiselle mantereelle. Mutta nuo ovat vain hetken huumaa. Kummatkin asiat olisin saanut omilla tuloillanikin koska vaan. Vaikka heti huomenna.

Sijoittamien on harvoin äkkirikastumista. Sijoittaminen on hiljaista työtä pienistä lähteistä. Jos olisin sijoittanut Seagateen miljoonan, niin nyt olisin toisen miljoonan rikkaampi - tai ei aivan, verot, jos muistatte. Toisaalta olisiko minulla ollut kanttia sijoittaa pahasti ryvettyneeseen osakkeeseen, jota kaikki haukkuivat ja löivät vetoa konkurssista? En tiedä, koska minulla ei ollut eikä ole miljoonaa käteistä.

Olen osinkosijoittaja, jotta verojen vaikutus on pienempi. Pienet verot sopivat paremmin harrasteeseen. Jos myy ja ostaa koko ajan, iskee paitsi suuremmat verot, niin myös suuremmat kulut. Joskus luen tietoviisaiden toteamuksia, että osinkosijoitaminen ei kannata, koska verovaikutus on niin suuri. Samalla he arpovat, miten voi maksaa itselleen vuosittain osinkoa myymällä omia osakkeitaan - korkeammalla verolla. Kun luet vakuuttavía ns. analyytikkojen tekstejä, niin kannattaa aina muistaa, että suurin osa heistä puhuu pelkästä teoriasta - ja vielä omien mielikuviensa tähdittämiin kuvitelmiin puettuna. Ellei jopa omista unelmistaan. Samalla varauksella kannattaa suhtautua myös minuun.

Minusta on mukavampi etsiä hyviä osinko-osakkeita maailman pörsseistä, kun sijoittaa johonkin uudelleen sijoittavaan rahastoon rahaa kuukaudesta toiseen - Ilon rahastosta saa joskus vanhana, kun uskaltaa myydä rahasto-osuuksia. Itse aion nauttia osinkotuloista, mutta vielä enemmän siitä, että onnistun metsästämään niitä mahdollisemman pienellä omalla sijoituksella.

Elämä on riskiä, enkä saa yhtään penniä omista rahoistani mukaani hautaan - ellei minua haudata kuin faaraot haudattiin, omaisuuden kanssa. Miksi siis ei vain nautia elämästä omalla tavallaan.

Eli olen sitä mieltä, että sijoittamalla ei paranna elämänsä arvoa mitenkään. Elämässä on muutakin kuin rikkaus. Elämässä kannattaa nauttia asioista, jotka ovat mukavia. Minun osinkosijoittajan strategiani on katsoa kaiken maailman riskijuttuja, löytää halpaa osinkovoittoa ja hihitellä kurssikäyrien keskellä pohtimassa, mikä kulkee mihin suuntaan - Ja ennen muuta pohtia ihmisten omituisia strategioita sijoittamisen maailmassa.

Ikävää, jos masensin päivääsi faktoilla. Mutta jos ikäsi on alle 20, niin ala laittamaan parikymmpiä johonkin näppärään aktiivirahastoon kerran kuukaudessa. Neljänkymmenen vuoden päästä - teoreettisesti - voit olla miljonääri. Kannattaa ennen suuria unelmia muistaa, että neljässäkymmenessä vuodessa tapahtuu paljon asioita. Voi olla myös, että olet köyhä kuin kirkonrotta, vaikka olisitkin onnistunut säästämään joka kuukausi sen parikymppiä.

Kokeile. Et saa muuten ikinä tietää!

Vastuuvapaus: Elämä on riskimpää leikkiä kuin sijoittaminen. En siis lupaa, että voit haastaa minut vuosikymmenien päästä oikeuteen, koska sijoitusyhtiö, johon luotit meni konkurssiin tai koska muuten vain iski käsittämätön lama tai velkasi kasvoivat niin suuriksi, ettei mikään maailma raha pelastanut. Älä siis usko mitään mitä kirjoitin, vaan elä elämäsi omilla ehdoillasi ja omaa tietäsi kuunnellen. Maailman köyhimmätkin ihmiset osaavat olla onnellisia, kun vain katsovat ympärilleen. Kyllä sinäkin osaat!

Kommentit

Comments powered by Disqus