Hyppää sisältöön

Salkku tuotonlähteenä

On tärkeätä tajuta, mikä on säästämisen ja aktiivisen tuoton hakemisen ja ammattimaisen päiväkaupan tekemisen ero. Suurin osa piensijoittajista ovat säästäjiä. He laittavat pienen osan palkastaan kuukaudessa johonkin rahastoon. Säästäjille on ominaista, että he seuraavat salkun arvon kehitystä pitkällä aikavälillä, sillä heidän tavoitteena on saavuttaa salkku, jonka arvo on korkeampi kuin salkun lähtöarvo.

Päiväkauppaaja hakee tuottoa sanan mukaan päivän sisältä. Hänelle ei ole merkitystä sillä, mikä on yhtiön arvo tulevaisuudessa. Ainoastaan kurssin liikkeet yhden päivän sisällä ovat tärkeitä.

Aktiviinen tuoton hakeminen jakaantuu kahteen osaan. Toinen puolisko näkee maailman samalla tavalla kuin säästäjä. Tietyn ajan sisällä kasvavalla yhtiön arvolla on merkitystä. Kun yhtiön osakkeen arvo kohoaa tietyn pisteen yli, se myydään. Kun yhtiön osakkeen arvo asettuu tiettyyn arvoon, yhtiön osaketta ostetaan. Suurin osa tästä porukasta kannattaa pienehköjä salkkuja, koska haluavat analysoida salkun yhtiöiden tulevaisuutta.

Toinen osa aktiivisesta tuoton hakijoista katsoo maailmaa laajemmalla silmällä, tuottoa voi saada osingoista että myös arvon nousuista. Tämä joukko on enemmän osinkotuoton etsijöitä, joille salkun arvo ei ole niin tärkeä asia kuin säästäjille. Tuottoa tulee jatkuvasti - ehkä jopa luotettavammin kuin päiväkaupassa, koska ei tarvitse koko ajan tujottaa kursseja. Jos salkku on riittävän kookas, siis useita kymmeniä yhtiöitä katteva, niin salkku tuottaa valikoimastaan sekä osinkotuottoa että tarvittaessa myyntituottoa. Tämän bloggauksen aiheena on tällaisesta salkusta tuoton hakeminen.

Tuottoa tuova osinkosalkku.

Eräs sijoittaja aikoinaan väitti, että suuresta määrästä yhtiöitä ei ole hyötyä salkussa. Tämä ajatus keskittyy riskikäsitteen ympärille. On totta, että suhteellisen riskitön salkku saavutettan jo melko pienellä määrällä yhtiöitä salkussa. Jos sijoittamista mietitään ainoastaan riskin kannalta, niin tähän näkökantaan ajautuu suhteellisen helpolla.

Mutta sijoittaminen on paljon enemmän kuin pelkästään riskin käsitteen etsiminen. Jos haluaa luoda salkun, joka tuottaa mahdollisemman vähällä vaivalla mahdollisemman paljon rahaa, niin sitä suurempi salkun yhtiöiden määrä on, niin sitä laiskempi sijoittaja voi oikeasti olla. Tässä kohtaa on kysymys vanhanaikaisesta todennäköisyydestä. Jos salkkuun on poimittu suuri määrä yhtiöitä, niin todennäköisyys sille, että joukossa on huonoja yhtiöitä toki on suuri, mutta myös todennäköisyys sille että joukossa on hyviä yhtiöitä on suuri. Ja myös todennäköisyys sille, että tulevaisuudessa salkussa jonkun yhtiön kurssi kehittyy suotuisasti on suurempi kuin jos salkkussa on vähän yhtiöitä.

Olen kuvannut monta kertaa ison osinkosalkun hyötyjä verrattuna pieneen sijoitusalkkuun. Ja väitän tässä että tuoton etsinnän kannalta iso, monen yhtiön osingoa etsivä salkku on tehokkaampi ratkaisu kuin pieni salkku, jossa keskitytään etsimään tilastollisesti parhaita osakeyhtiöitä. Jos todennäköisyyssääntöjä haluaa hakea sijoitusmaailmasta, niin tässä kohtaa uskon todennäköisyyksien puhuvan laajan salkun puolesta. Toki sijoituksellisesti yhden salkun yhtiö, jonka tuotto on syystä X ihan nappiin menevä on rahallisesti halvempi sijoitus kuin laajasalkku. Mutta tuo on enemmän teoriaa, koska jotta täydellinen yhtiö löytyy pitää nähdä vaivaa sekä täytyy veikata millainen tulevaisuus on.

Tuottoa tuova osinkosalkku on kansainvälinen salkku, joka tuottaa osinkotuottoa koko ajan. Salkun hetkellisellä arvolla ei ole merkitystä. Vaikka salkku sulkeltaisi arvoltaa alas, niin se siitä huolimatta yhä tuottaisi osingoa. Tämä tuotto on salkun peruslähtökohta. Toinen lähtökohta on uskaltaa sijoittaa arvoaan menettäviin osinkoyrityksiin. Tässä kohtaa kuitenkin neuvon tutkimaan ennen salkussa tehtäviä painotuksia, minkälaista yhtiötä alkaa painottamaan. Yhtiön arvon laskun syy ei saisi olla todella paha taloudellinen ongelma, vaan enemmänkin aaltoilua yhtiön tuottavuudessa ja sijoittajien luottamuksessa.

Painottaminen arvoa laskevaan osinkoyhtiöön nostaa osinkotuottoa siinäkin tapauksessa, että syynä osingojen leikkaus. Haettaessa yhtiön kurssin keskiarvoa ja yritettäessä tehdä voittoa nimenomaan keskiarvon kautta pitää olla näkemys, että menetelmä oikeasti johtaa positiiviseen lopputulokseen. Onnistunut keskiarvon kautta tehty voiton haku, tuo salkkuun voittoa.

Tuoton keräys.

Tuoton keräys on yksi salkun tärkeimmistä funktioista. Tuoton keräystä varten on tehtävä itselleen selvä suunnitelma. Ilman suunnitelmaa ja pelkästään jatkuvasti sijoittamalla salkkuun, salkku todellisuudessa edustaa agressiivista säästämistä. En sano etteikö agressiivinen säästäminen olisi ok asia, mutta se ei ole tuoton etsintää. Tuoton etsintää on suunnitella, miten ottaa salkusta rahaa ulos tilanteessa kuin tilanteessa.

Oma suunnitelmani tuoton etsinnästä on varmistaa että salkku saavuttaa tietyn koon. Mielestäni hyvä rajapiste on se, kun salkku tuottaa mielyttävän määrä käteistä kuukaudessa. Tässä vaiheessa tuottoa voi ottaa jo niin, että se ei yksikertaisesti sijoita enää salkkuun yhtä paljon kuin ennen - vaan antaa salkun hoitaa sijoittamisen omalla tuotollaan. Näin ne rahat, jotka on suunnitellut säästettäväksi, voikin käyttää johonkin muuhun. Tämä on esimmäinen tuoton ulosoton piste.

Toinen tavoitepisteeni on alkaa ottamaan salkun tuottoa suoraan käyttövaroiksi tarvittaessa.

Jotta voisi saavuttaa pisteen, missä ottaisi rahaa salkusta laajaa elämää varten, pitäisi tehdä työtä salkun eteen hyvin paljon. En usko että on olemassa ns. taloudellista riippumattomuutta, sillä jos onnistuisin kattamaan elämäni salkun tuotolla, niin olisin taloudellisesti riippuvainen salkun tuotosta. Jos tällaisen taloudellisen riippuvaisuuden haluaa - eli toisin sanoen haluaa luoda sijoittamisesta itselleen ammatin, niin pitää olla valmis tekemään asian eteen töitä paljon. Salkku pitää mieltää yritykseksi, joka tuottaa rahaa. Yritystä pitää kehittää yrityksen menetelmillä eli etsi tapoja, jonka avulla työpanoksesta saa takaisin sen rahamäärän, jonka avulla yritys kykenee toimimaan ja pystyy elättämään yrittäjän. Eli salkun kehittystä pitää katsoa liiketoiminnallisena elementtinä. Näin ollen ajatus siitä, että elää elämäänsä salkun tuoton mukaan ei onnistu vain säästämällä salkkuun, vaan se vaatii paljon enemmän.

Itse tavoitteenai ei ole tehdä salkustani liikeyritystä, joka elättää elämääni. Tavoitteenani on tehdä siitä apu elämääni, jota kuitenkin kehitän hieman liikeyritysmäisesti.

Aluksi omassa suunnitelmassani on määritetty, miten paljon pitää kuukaudessa tulla salkussa olla voittoa. Tämän tavoitteen saavuttaa joko ostamalla salkkuun riittävästi osinkotuloa tuottavia yhtiöitä - varmistaen samalla laajan hajautuksen, että osinkotulo ei pääse romahtamaan, jos yksi yhtiö lopettaa osingon maksun - tai ostamalla yhtiöitä, joiden arvo on noususuhdanteessa. Viimeinen tarkoittaa sitä, että myymällä saa tuottoa tarpeeksi salkusta. Myymiseen liittyy kuitenkin ongelma, joka on välittäjän kustannukset. Eli ainakin omasta näkökulmasta kannattaa myydä vain silloin, kun voitto on riittävää, että myynti/ostotulot eivät synny liian korkeiksi.

Kun tuotto tavoite on saavutettu, pidetään huolta että tuotto pysyy ja mielellään kasvaa tulevaisuutta kohti - mahdollistaen samalla osatuoton keräyksen. Eli kysymyksessä on puhdas liiketoimintasuunnitelma. Mitä pitää tehdä että tuottoa tulee? Miten toiminta varmistetaan? Mitkä ovat tuottotavoitteet? Miten tavoitteisiin päästään?

Loppukaneetti.

Säästäminen sijoitusmenetelmällä on yksinkertainen ja helppo ja hyvinkin tylsä tapa sijoittaa rahaa tulevaisuuteen. Tuoton kerääminen sen sijaan on aika viepää, hermoja raastavaa ja jännittävää touhua, jossa koko ajan pitää pyrkiä näkemään mahdollisuuksia tulevaisuudessa. Osinkosijoittamisen kautta tuoton kerääminen ei ole yhtä hermoa riipivää touhua kuin päiväkaupan kautta tuoton kerääminen, mutta ammattimaisesti tehtynä myös ihan työstä käyvää touhua.

Kommentit

Comments powered by Disqus