Hyppää sisältöön

Palkkiot vs korkeampi tuotto

Varsin usein näkee sijoittajien nettikeskusteluja, jossa tärkein asia rahastossa ovat rahaston kulut. Rahastot saavat tuottonsa lähinnä veloittamalta sijoittajalta erinäisiä maksuja, jotka on piilotettu rahaston arvoon eli NAViin. Rahasto napsaisee tietyn osan NAVista itselleen. Tällaisia maksuja ovat hallinnointipalkkiot ja juoksevat kulut. Sijoittajat harvemmin keskustelevat merkintä tai lunastuspalkkioista tai ETF kaupan välityskuluista, koska tuottoisan rahaston tapauksessa nämä kulut katoavat rahaston arvonmuutokseen. Huomattakoon kuitenkin, että ETF rahastojen välityskulut ovat yleensä pienemmän kuin rahastojen merkintä tai lunastuspalkkiot, mikäli rahasto käyttää tällaisia.

Hallinnointipalkkiot tai juoksevat kulut - kutsun näitä tästä eteenpäin vain sanalla kulut - ovat pitkällä aikavälillä sijoittajan tuottoa laskevia tekijöitä yhdessä verojen kanssa. Vaikka joidenkin sijoittajien mielestä on kamalaa, että kulut leikkaavat tietyn osan heidän tuotoistaan, he harvemmin miettivät tai vertailevat rahastojen todellisia tuottoja. Kun vertailee hyvin matala kuluista rahastoa korkeampi kuluiseen olisi aina hyvä huomioida fakta, että korkeampi kuluinen vain voi tuottaa niin paljon enemmän kuin matala kuluinen, että matemattisesti kannattaa valita korkeampi kuluinen. Rahaston valinta ei siis todellisuudessa pyöri pelkän kulukeskustelun ympärillä, vaan on monia muitakin tekijöitä, jotka kannattaa ottaa huomioon rahastoa valitessa.

Rahastojen palkkiotasot vs Korkeampi tuotto.

Karkeasti rahastot voidaan jakaa kahteen ryhmään. Aktiiviset ja passiiviset rahastot.

  • Aktiivisen rahasto on rahastonhoitajan tai -hoitajien hellässä huolenpidossa. Hänen tai heidän tehtävänään on päivittäin valvoa rahaston omistajien eli sijoittajien etuja. He tekevät omistajien omaisuudella erilaisia sijoitusoperaatiota, joiden tarkoitus on hyödyttää omistajia. Tästä palvelusta rahaston omistajat joutuvat maksamaan ekstraa, jota vastaan heidän pitäisi saada jotain ylimääräistä etua, mitä normaalissa sijoittamisessa ei saa.

  • Passiiviset rahastot perustuvat toisenlaiseen ajatteluun kuin aktiiviset rahastot. Passiivien rahasto tekee sijoituksensa jonkun ennalta määrätyn säännön mukaan, joka voi olla esimerkiksi indeksin jakauma. Kun sijoittaja laittaa rahat rahastoon, hänen rahansa jaetaan edelleen saman säännön mukaan. Näin rahastolla ei ole rahastonhoitajaa vaan sijoitukset tehdään hyvin automaattisesti. Koska rahastonhoitajaa ei tarvitse palkata, myös rahaston kulut ovat matalammat. Sanotaan että tällaisen rahaston riskialttius kasvaa - mikä ei välttämättä ole näin.

Yleisiä käsityksiä passiivisista ja aktiivisista rahastoista.

Aktiivisilla ja passiivisilla rahastoilla on fanijoukkonsa - tosin ehkä passiiviset rahasto saavat viidakkorumpumaailmassa enemmän ääniä. Jotkut ovat ehdottoman varmoja, että vain passiivisiin rahastoihin kannattaa sijoittaa, koska niillä on pienemmät kulut ja niiden vain pitää tuottaa pitkällä aikataululla paremmin. Kun passiivisen rahaston äänitorven kanssa ryhtyy keskustelemaan, mihin hänen väitteensä perustuu, hänen yleisin perusteensa voi olla esimerkiksi: 'kun akateemiset piirit ovat tätä mieltä.'. Akateemisilla piireillä voi olla monta mielipidettä - mielipiteisiin ei kannata suoraan sukeltaa väitteissään vaan pitää oikeasti tutkia asiaa. Eli pohditaanpa hetki, miten paljon eroa aktiivisesti sijoitetuilla rahastoilla oikeasti on verrattuna passiivisesti sijoitettuihin.

Rahastojen tehokkuuseroista.

  1. David Nanigian (2019)

David Nanigian (2019) tutki eroja aktiivisten ja passiivisten rahastojen välillä. Hänen otoksensa kohdistui väliin 1991 - 2018 ja koostui pohjois-Amerikkalaisista rahastoista, jotka löytyivät Morningstar palvelusta. Tutkinta keskittyi siihen, miten paljon tuottoa rahasto tuotti sijoittajalle. Hänen havaintonsa oli, että tilastollinen ero pitkällä aikavälillä aktiivisten ja passiivisten rahastojen välillä on merkityksetön, kun passiivisia rahastoja verrataan kilpailukykyisesti hinnoiteltuihin aktiivisiin rahastoihin. Hänen mukaansa, kun verrataan näitä kahta rahastotyyppiä ja huomioidaan rahastot, joihin 99% sijoituksista tapahtuu, vuosittainen ero on passiivisten rahastojen puolelle 0,29% - 0,59% verran.

Ero on taloudellisten mittapuiden mukaan melko pieni. Mutta tuloksista voi vetää sen verran johtopäätöstä, että passiivisten rahastojen tehokkuus on hitusen parempi kuin aktiivisten, joskin tilastollinen merkittävyys tälle erolle on mitätön.

Loppupäätelmässään David Nanigian toteaa:

This study finds that the statistical significance of the difference in performance between the two
types of funds disappears when the passively managed funds are compared to competitively priced actively managed funds.

Eli suomeksi tutkimus osoittaa, että merkittävät erot kahden erin tyypin rahaston tuottavuudessa katoavat mikäli verrataan hinnallisesti kilpailukykyisesti hoidettuja rahastoja.

Eli oma tulkintani tästä tutkimuksesta on, että sinänsä ero aktiivisen ja passiivisen rahaston toiminnalla ei ole tärkeä, vaan se, että osaa valita rahaston oikeilla perusteilla. Eli 'Indeksirahasto' ei itsessään ole suoraan parempi kuin aktiivisesti hoidettu ei-indeksirahasto rahasto. Myöskään rahaston kulut eivät sinänsä ole tärkeitä, mikäli kuluilla vastaan saadaan riittävästi tuottoa.

  1. Michael W. Crook (2012)

Michael W. Crook pohti finanssikriisin jälkeen aktiivisen rahastonhoidon ongelmia. Finanssikriisi oli osoittanut, että rahaston hoitajien taidot vaihtelivat. Lisäksi rahastojen kulut eivät aina tuoneet vastineeksi sellaista tuottoa, mitä mahdolliset korkeat kulut edellyttivät.

Michale W. Crookin mukaan rahaston tuloksellisuus ohjaa sijoittajan valintaa. Mikäli passiiviset rahastot tuottavat paremmin kuin aktiiviset, sijoittajat ohjautuvat passiivisiin. Hän tarjoaa kuitenkin mielekkäimmäksi vaihtoehdoksi sijoittajalle valita sekä passiivisia rahastoja että aktivisia rahastoja valitulla painotuksella. Tekstissään annetaan ymmärtää, että passiivinen rahasto voisi olla pidemällä aikavälillä parempi valinta, mutta tutkimus ei itsessään todistanut asian puolesta mitään. Tutkimus keskittyi näkemään ne asiat, joita aktiivisella rahaston hoidolla oli edessään sijoituspäätöksiä tehdessään.

Palkkiota vastaan pitää olla tuottavuutta.

On tietenkin toivottavaa, että korkeita kuluja vastaan saa pitkällä aikavälillä joko parempaa tuottoa kuin rahastoa vastaava passiivinen rahasto tuottaa tai muuta hyödykettä. Edellä mainitut tutkimukset viittavat, että sijoittajat ohjautuvat matalampiin kuluihin, mikäli näistä saa vastaavaa tuottoa kuin korkeamman kulun rahastoista. Nämä seikat luonnollisesti vaikuttavat rahastojen keskinäisiin kilpailusuhteisiin. Lopulta asiakkaat ovat ne, jotka rahastojen kiinnostavuudesta päättävät. Kulujen ja tuoton vertaileminen on suhteellisen helppoa. Pitää vain tarkistaa rahaston tiedoista, millainen tuotto profiili rahastolla on ollut verrattuna muihin rahastoihin ja verrata tämän jälkeen kulujen ja tuoton suhdetta. Tämän voi tehdä esimerkiksi kaavalla

\begin{equation*} TuotonSuhdeKuluihin = \frac{RahastonTuottoProsentti}{KuluProsentti} \end{equation*}

Sitä suurempi luku on, sitä parempi sijoituskohde rahasto on. Tuolla yksinkertaiselle historialliseen tuottoon perustuvalla testillä voi selvittää vaivatta rahastoon sijoittamisen mielekkyyttä. Testiä tehdessään, kannattaa vilkaista, miten iso on rahaston merkintä/lunastusmaksu - jo 1% lunastusmaksu merkitsee paljon, mikäli tuotto on jäänyt vaatimattomaksi.

Eli näitä tosiseikkoja vastaan voisi epäillä, että mikäli rahasto on pysynyt markkinoilla pitkän aikaa vaikka rahaston ottama palkkio on suhteellisen korkea, sillä on jokin ominaisuus, joka kiehtoo sijoittajaa.

Se onko rahasto lopulta hyvä sijoituskohda riippuu sijoittajasta. Jokaisen on valittava oma tyylinsä ja oma riskinottorajansa ja verrattava omilla mittareillaan rahastoja. Neuvoja, mikä on hyvä sijoituskohde on hyvin vaikea antaa tai suorastaan typerää antaa, jos ei tiedä, mitä toinen ihminen oikesti hakee sijoittamisella.

Rahaston valinta tuottavuuden perusteella.

Periaatteessa rahastoja voi kilpailuttaa. Menetelmä on melko lailla sama kuin osakkeiden kanssa. Antaa rahastoille tietyt tuotto vaatimukset ja mahdollisesti muitakin vaatimuksia. Tämän jälkeen ostaa vaatimukset täyttäviä rahastoja. Kun jokin rahastoista ei enää täytä vaatimuksia muihin nähden, niin hankkiutuu rahastosta pois. Rahaston tilalle voi hankkia uuden rahaston, joka vastaa odotuksia. Tällaista pudotuspeliä voi pelata monilla tavoin, enkä näe mielekkäänä antamaan sille erikseen sääntöjä tässä. Jokainen voi päättää omat valintametodinsa.

Mutta kuten olen tässä jo todennut rahastoja verratessa ja hyvää tuottoa etsiessä, rahaston palkkiot eivät ole se paras valintakriteeri, vaan vain yksi valintakriteereistä. Edellä olevissa tutkimuksissa käy ilmi selkeästi, että palkkion määrä ei parhaiden rahastovalintojen kohdalla ole lopulta erottava tekijä aktiivisten ja passiivisten rahastojen kohdalla - vaan tuotto. Rahaston kuluilla ja palkkioilla on merkityksensä, mutta todellisuudessa merkitys on tilastollisesti hyvin pieni pitkällä aikajänteellä, mikäli kulut ovat rahaston toiminnan ja tehokkuuden kanssa tasapainossa.

Loppupäätelmä.

Tämän kirjoituksen tarkoituksena oli avata kysymystä, onko ns. vain passiivisiin indeksirahastoihin sijoittaminen se paras menetelmä. Eli onko hieman korkeammat aktiivirahastojen kulut todellisuudessa tuottoa vähentävä tekijä - vai onko perustuuko väite enemmän teoreettisiin näkökulmiin, joilla ei ole löytynyt empriisessä tutkimuksessa kovinkaan paljon selviä todisteita? Onko niin, että viisaampi rahaston valintamenetelmä perustuisi rahaston tuottohistorian tutkimiseen ja rahaston historiallisen toiminnan tutkimiseen? Voiko matalakuluinen rahasto ollakin tuotoltaan niin paljon huonompi kuin korkea kuluinen, että korkea kuluinen on parempi?

Itse olen sitä mieltä, että kannattaa käyttää rahastojen vertailussa kaavaa:

\begin{equation*} \frac{RahastonTuottoProsentti}{RahastonPalkkioProsntti} \end{equation*}

Kaava antaa näkemyksen, kuinka vahva palkkion vaikutus on. Mitä suurempi vertailun luku on, sitä merkityksettömämpi palkkio todellisuudessa on. Toki palkkio vähentää hieman mahdollista suurta tuottoa, mutta oikeasti kannataa miettiä, onko palkkioon tujottaminen enemmän tai vähemmän pilkun viilaamista kuin todellista asiaa.

Tässä kohtaa kannattaa ymmärtää riskin käsite. Korkeaan tuottoon liittyy korkea riski. Korkeaan tuottoon pääsemiseen voi omasta mielestäni maksaa korkeampaa palkkiota. Jos riski on kuitenkin pieni, niin on hyvä kysyä, pitäisikö palkkion olla korkea? Viimeiseen kysymykseen ei ole selkeää vastausta, sillä kukaan ei voi sijoitusmaailmassa todella luvata pientä riskiä kuin sellaisilla tuotteilla, joilla arvon liikeet ovat vähäiset ja omaisuuden menetykselle ei ole pelkoa.

Eli rahastojenkin kohdalla kannattaa pohtia, mistä on valmis maksamaan ja koska maksaminen todella kannattaa. Jokainen on arvioida nämä kohda itse.

Loppupäätelmänä itse voin sanoa, että rahaston tuoton määrä verrattuna kuluihin on tärkeämpi tekijä kuin tujottaa vain rahaston kuluja. Jollakin toisella voi kuitenkin olla vielä parempi näkemys asiaan. Eli tutki ja mieti ja tutustu. Ei suoraan kannata uskoa minusta tuntuu väitteitä, vaan muodostaa oma vankka näkemys asiohin.

Viitteitä.

David Nanigian (2019). The Historical Record on Active vs. Passive Mutual Fund Performance.

Michael W. Crook (2012). A Stochastic Portfolio Perspective on Utilizing Active and Passive Fund Management.

Kommentit

Comments powered by Disqus