Hyppää sisältöön

Osakekauppias

Aika monet jakavat osakepörssissä toimimisen kahteen kategoriaan.

On olemassa spekulantti, joka hakee voitto ostamalla jonkun yhtiön osakkeita lyhyeksi ajaksi. Mikäli osakkeen hinta laskee tietyn rajan alle, tehdään myynti pois pyrkien mahdollisemman vähiin tappioihin. Jos hinta nousee tarpeeksi, tehdään myös myynti ja pyritään saamaa sopivassa suhteessa voittoa, joka on aina suurempaa kuin tappiolle menneiden myyntien määrä.

Toinen kategoria on sijoittaja, joka poimii jonkun yhtiön salkkuunsa tai on vain mielistynyt johonkin yhtiöön niin, että haluaa pitää sitä salkussaan. Sijoittaja saa kiksinsä omistamisesta. Hän pitää paperia pitkään salkussa ja kerää voittonsa vuosikymmenien päästä hinnan nousun pohjalta. Toki sijoitaja joskus myykin 'hyvällä voitolla' ja kehuu tätä tapahtumaa tajuamatta, että rahalle olisi voinut olla muutakin käyttöä vuosikymmenien aikana kuin sen makuutaminen yhdessä yhtiössä kiinni.

Tämän blogin tarkoitus on heittää peliin kolmas ajattelumalli, joka ei ole spekulantti eikä sijoittaja vaan puhdas tylsä kauppias. Mitä tarkoittaa kauppias? Mietitäänpä tätä kysymystä.

Kauppias.

Osakkeet eroavat eräällä tavalla selkeästi normaaleista päivittäiskaupan tuotteista. Päivittäiskaupan tuotteet ovat tarkoitettu kulutukseen.

Ruuilla on tietty käyttöaika, jonka jälkeen niitä ei ole syytä enää nauttia. Ruuat pitää myös tehdä tehtaassa, joten ne ostetaan vain vähäksi aikaa varastoon.

Ei-elintarvike-tuotteet ovat usein sidonnaisia muoti-ilmiöihin - mutta muodit vaihtelevat ja näitä periaatteessa pystyisi myös varastoimaan odottamaan muodin muutoksia. Varastoiminen tuottaa näissäkin tuotteissa aina ongelmia. Varastoiminen on suhteellisen kallista ja voi aiheuttaa pitkän päälle tuotteisiin vikoja, joiden takia niitä ei voi myydä eteenpäin.

Osakkeet eroavat näistä edellä mainituista tuotteista siinä, että niiden varastoiminen ei aiheuta pilaantumista varastossa, varastoiminen on huomattavasti halvempaa; osingonjaon yhteydessä varastoidut tuotteet tuottavat tuottoa varastosta, joten periaateessa varastoiminen tuottaa voittoa eikä tappiota. Näin olleen osakkeet ovat ehdottomasti paras varastoitava tuote, jota markkinoilta löytyy. Tietenkin voi pohtia, onko joukkovelkakirja vieläkin parempi, mutta nähdäkseni osakkeella on enemmän etuja kuin joukkovelkakirjalla.

Aika usein näkee kehoitusta keskittää osakkeita salkkuunsa muutamista yhtiöistä ennemmin kuin hajauttaa. Kaupankäynnissä parhaan tuloksen saa laajalla tuotevalikoimalla. Kun tuotevalikoima ei vanhene ikinä - paitsi konkurssissa - niin laaja hajautus tuo pitkän päälle merkittäviä mahdollisuuksia myydä tuotteita tarpeen mukaan. Kun varstointi vielä tuottaa tuottoa salkkuun, niin yhdistelmä voittaa mennen tullen normaalin päivittäiskaupan. Ainoa asia mikä tässä on tärkeä tajuta on, että kauppatoiminnan pitää olla tuottavaa. Ostettaviin tuotteisiin kannattaa tutustua, ja kauppias ei saa kiintyä tuotteisiin. Kaupias seuraa tuotteiden hintatrendejä, eikä sorru hetkellisiin mielijohteisiin myymisen tai ostamisen suhteen. Mutta Kauppias pyrkii etsimään niitä tuotteita, jotka ovat muiden kolleegojen mielestä kannattavia sijoituskohteita. ELi hän seuraa hintatrendien kulkua ja ostaa varastoon suosittuja tuotteita.

Kauppias sijoittaa varastoon tavaraa, jota tarpeen mukaan myydään pois varastosta. Voittoa tulee sekä varastoimisesta että myymisestä. Huono tuote ei tuo varastointituottoa - Eli laaja spekulointi ns. kasvuyhtiöiden kanssa ei kuulu kauppiaan toimeenkuvaan. Toki kauppiaskin voi tietyissä tuotteissa spekuloida, mutta hän pyrkii maksimoimaan rahallisen tuoton ja käyttämään tuottoa myös muuhun kuin pelaamiseen osakemarkkinoilla. Kauppias tekee bisnestä eikä ole spekuloiva leikkijä tai kiinni omistamista pitävä sijoittaja. Kilpailu indeksien kanssa ei ole kauppiaan tavoite - hänen tavoitteensa on pitää kiinni kuukauden rahallisesta tuottotavoitteesta.

Käytännössä kauppias siis toimii melko samalla lailla kuin päivittäiskaupan kauppias. Ostaa tuotteita, jotka ovat suosittuja - ottaa niitä varastoon tuottamaan varastotuottoa - ja myy ne pois, kun suosio on laskenut. Mikäli tuotteen suosio romahtaa heti kättelyssä, voi tuotetta varastoida pitkäksi ajaksi odottamaan suosion muuttumista. Osingoa eli varastotuottoa otetaan varastoinin ajalta, kunnes tulee päivä, jolloin pitää päättää myydänkö tuote edelleen. Tavoite on aktiivisesti nostaa varaston arvoa nopeammin kuin vuosikymmeniä odottaen - ja välittämättä käsitteestä nimeltä vero. Hyvä kauppatoiminta kestää verotuksen - ei kauppatoiminnan tarvitse olla niin maksimoitua että se tyrehdyttää tuoton lopulta. Turhasta ahneudesta on vain ongelmia.

Kommentit

Comments powered by Disqus